Viedessäni erästä kunnostettua valaisinta Museokoti Mummolaan kesällä 2023 Liisa Ilo kysyi, haluaisinko kunnostaa myös vanhan takorautaisen lattiavalaisimen. Totta kai tuo kiinnosti, ja niin lähdimme katsomaan valaisimen aihiota pihakatokseen, jossa se oli viettänyt aikaa jo jonkin aikaa.
Alla olevassa kuvassa on valaisin lamppu-pajallani kevyen puhdistuksen ja vanhojen johtimien jäänteiden poistamisen jälkeen. Tuosta pitäisi siis lähteä liikkeelle…
Ensimmäinen toimenpide puhdistuksen jälkeen oli M10x1 ulkokierteen tekeminen valaisimen yläosaan lampunpitimen ja nivelen asentamista varten. Työ oli hyvä tehdä höyläpenkissä, jotta valaisimen varteen ei tulisi turhia naarmuja ruuvipenkin leuoista.
Seuraavaksi tuli toiseen päähän asentaa vedonpoistaja, jotta valaisimen kaapelointiin ei kohdistuisi vetorasitusta lampunpitimessä esim. valaisimen korkeutta muutettaessa. Vedonpoistaja oli pakko kiinnittää erittäin tehokkaalla ja pitävällä liimalla, koska yläosan alaputkeen ei ollut mahdollista tehdä M10x1 sisäkierrettä vedonpoistajaa varten.
Vedonpoistajan asennuksen jälkeen oli aika kiinnittää tehtyyn kierteeseen nivel ja siihen lampunpidin sekä pujottaa musta litteä 2 x 0,75 mm2 kaapeli valaisimen ylöosan putken läpi. Niveleen oli syytä laittaa muoviset 7 mm läpivientiholkit suojaamaan kaapelia.
Seuraavana vuorossa oli E27-lampunpitimen asennus, jossa käytettiin tietenkin pääteholkkeja ja E27-suojanippeliä lampunpitimen sisällä.
Valaisimen alaosalle ei tarvinnut tehdä puhdistuksen jälkeen muuta kuin lisätä muovinen läpivientiholkki alaosaan suojaamaan kaapelia.
Koska olin joutunut näkemään aika paljon vaivaa kaapelin pujottamiseksi ja koska en ollut aivan varma millaisia kaapelia mahdollisesti vaurioittavia purseita tms. valaisimen yläosan sisällä oli, jäi jäljelle kaksi mahdollisuutta varmistaa valaisimen sähköturvallisuus. Ensimmäisenä ajatuksena oli suojamaadoittaa valaisin, mutta koska sitä ei olisi pystynyt kuitenkaan tekemään täydellisesti valaisimen kaksiosaisesta rakenteesta (korkeuden säätö) johtuen ja koska ratkaisusta ei olisi tullut siisti, päädyin tekemään valaisimesta suojajännitteellä (12 Vdc) toimivan. Nykyään on saatavilla E27 LED-lamppuja 12 Vdc jännitteelle, joten tämä ratkaisu vaikutti toimivalta. Tosin ns. ylimääräiseksi osaksi tuli 230 Vac / 12 Vdc LED-teholähde, jonka 230 Vac puolelle asensin mustan jalkakatkaisijan. Teholähteeseen oli syytä laittaa tarra, jossa kiellettiin sen peittäminen.
Pistotulppajohdon asentamisen jälkeen alkoi valaisin olla lähes valmis. Viimeistelyn yhteydessä merkitsin muistutukseksi valaisimen lampun jännitteen ja maksimitehon lampunpitimeen näkyville.
Sitten vaan koekäyttö ja tarkastukset. Varastostani löytyi kohtuullisen hyvin valaisimen tyyliin sopiva varjostin.
Ja sitten kunnostetun valaisimen toimitus Liisa Ilolle Museokoti Mummolaan. Viimeisessä kuvassa valaisin takaisin kotonaan.
